Menneellä viikolla käsittelimme verkkosivujen käytettävyyttä. Analyysi parin yhtiön, viraston ja ministeriön sivuista antoi hyvää osviittaa siitä, mitkä ominaisuudet aiheuttavat selaajalle harmaita hiuksia ja mille taas voi antaa kiitosta. Huomiota kannattaa kiinnittää linkkien, yhteystietojen ja otsikoiden sijoitteluun, taustan ja fontin väreihin, tekstin pituuteen ja kuvien tarkoituksenmukaisuuteen. Paljon on siis huomioitavaa, eikä ole helppoa verkkosivujenkaan tekeminen, sillä hyvin selkeät sivut ovat helposti myös hyvin tylsät. Tämä taas ei käy Internetissä, jossa surffailija voi helposti hakeutua houkuttelevampien sivujen ääreen. Opetus: sivuihin kannattaa panostaa. Tätä voi omalla kohdallaan pohtia myös tässä blogissa, josta voisi näillä ohjeilla yrittää tehdä luettavamman. Nyt täytyy ainakin vaihtaa kappaletta, ettei tule liian pitkää tekstirypästä.
Silmäilin Jakob Nielsenin artikkeli läpi. Nielsen oli jo 90-luvulla oikeassa siinä, etteivät ihmiset oikeastaan lue Internetissä. Samasta syystä netissä ei kannata julkaista pitkiä juttuja - reportaaseista puhumattakaan - , vaan ne kannattaa säästää lehteen, kuten lähes kaikki muukin syventävä aineisto. Jos tätä vertaisi ruokailuun, niin Internetissä halutaan pikaruokaa: lyhyttä, nopeaa ja yksinkertaista. Se median kolmen ruokalajin illallinen taustoineen ja muine lisukkeineen tarjoillaan sitten muualla, kuten vaikkapa lehdissä tai television ajankohtaisohjelmassa. Tulipa nyt pohdittua asiaa oppialan näkökulmastakin.
Viikon harjoituksissa kävimme läpi Google sites -verkkosivueditoria ja sen toimintoja. Palvelu ei ollut ennestään tuttu, joten siinä oli vähän opettelemista ja oppimista. Tässä linkki silloin tehtyihin sivuihin: https://sites.google.com/site/sosiaalinentestisivu/home/yhteystiedot.
Askartelimme luennolla kaikille jonkinlaiset verkkosivut, joilla tosin ei ollut mitään virallista tehtävää tai aihetta, kuten linkki jo paljastikin. Verkkosivueditoriin tutustuminen ei tuntunut kovin tärkeältä, koska omille kotisivuille ei juuri nyt ole akuuttia tarvetta. Tulevaisuutta ajatellen tähänkin palveluun tutustumisesta on kuitenkin hyötyä. Sitten kun koittaa päivä, jolloin herään jumalaisen hyvä, helposti toteutettava ja kaupallistettava innovaatio mielessäni, voin verkkosivueditorilla kyhätä sille sivut nopeasti. Napunapunapu, tieto kulkemaan - ja sitten tehdään miljuunia! Sen jälkeen ei epäile yksikään, etteikö tietotekniikkaa kannattaisi opettaa humanisteillekin.
Ryhmätyönä tehtävän Museoloki-blogin taival alkaa toivottavasti vielä myöhemmin tämän vuorokauden puolella. Ensimmäiset tekstit on jo muotoiltu Google Docsilla, ja enää pitäisi vain viilata ja sitten julkaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti