tiistai 22. helmikuuta 2011

Grande finale, loppuraportti

Yhteinen projekti auttoi ymmärtämään paremmin joitain kurssilla käsiteltyjä teemoja. Luennoilla harjoituksissa sai vain pintaraapaisun siihen sovellukseen, jota kulloinkin kokeiltiin. Henkilökohtainen kurssiblogi oli myös hyvä väline harjoitella joitain asioita paremmin. Joskus tarkempi ohjeistus olisi ehkä ollut tarpeen. Lisäohjeita olisi voinut antaa esimerkiksi siitä, kuinka paljon blogin lopullisen muodon pitää palvella lukijaa ja kuinka paljon toisaalta näyttää sitä, paljonko kukin ryhmän jäsen on siihen panostanut.

Olisin kannattanut päivitysten tekoa eri muotoisina eri museoista (esim. yksi päivitys ainoastaan kuvina, pari tekstipäivitystä sekä yksi tekstillä ja kuvaesityksellä.). Tähän ei kuitenkaan ryhdytty, koska silloin kaikkien ryhmäläisten kädenjälki ei olisi näkynyt. Nyt tekstiä on kuitenkin paljon kaikissa päivityksissä ja kuviakin on runsaasti. Tämä ei välttämättä palvele blogin lukijaa parhaalla mahdollisella tavalla, jos päivityksiä vain silmäilee - kuten Internetissä on tapana. Sinänsä projektissa pystyi keskittymään olennaiseen, eikä strukturoidumpaa työskentelyä oikeastaan kaivannut: luentomateriaalia pystyi soveltamaan mukavasti näinkin.

Luennot ja harjoitukset tukivat osittain projektityöskentelyä. Jotkut aihealueet (ConfluenceWiki, sosiaaliset kirjanmerkit) olivat projektityön kannalta tarpeettomia, koska niitä ei varsinaisen projektin teossa tarvittu. Toisaalta tarkoitus ei ehkä ollutkaan soveltaa työssä aivan kaikkea luennoilla käsiteltyä. Tekijänoikeusasioiden sivuaminen ja kertominen siitä, mitä blogiin voi liittää, oli hyödyllistä.

Päädyimme kokoamaan blogin aineksia yhteen Google Docs -palvelussa, kun se oli ensin luennoilla havaittu käteväksi välineeksi muokata tekstejä reaaliajassa. Automaattitallennus ja kommenttien lisääminen olivat myös syitä sille, miksi valitsimme Docsin. Kuvankäsittelyohjelmatkin olisivat periaatteessa voineet tulla tarpeeseen, mutta nyt niitä ei taidettu käyttää. Yritimme luentojen pohjalta kiinnittää huomiota siihen, että blogin luettavuus olisi mahdollisimman hyvä ja että se olisi riittävän selkeä. Samaan aikaan tarkoitus oli tehdä blogista visuaalisesti jotenkin teemaan liittyvä. Tässä onnistuimme suhteellisen hyvin, kun valitsimme pohjaksi vanhahtavan kartan näköisen ulkoasumallin. Myös käytettävyysasioita tuli mietittyä, kuten yllä itse asiassa jo tapahtuikin.

ps. Projektityönä tehty blogi on valmis, ja se löytyy täältä: http://www.museoloki.blogspot.com/

perjantai 18. helmikuuta 2011

Muutosta kuvaan ja väriä elämään

Käsillä kurssin toiseksi viimeinen viikko. Tällä kertaa ohjelmassa oli kuvankäsittelyä selaimessa toimivien ilmaisohjelmien avulla. Kokeilussa olivat ihan hauska Picnik sekä köyhän miehen photoshop eli Pixlr, joka on edellistä kehittyneempi ja soveltuu vakavampaan kuvankäsittelyyn. Pickinikissä kameraan tallentuneesta todellisuudesta voi tehdä söpön, hempeän ja ruusuntuoksuisen lisäämällä kuvaan erilaisia valmiita kehyksiä. Myös perusmuokkaukset (mm. tarkennus, sävyjen muuttaminen, rajaus) ja kuvan koon muuttaminen ovat mahdollisia. Tätä voisi käyttää, jos kuva täytyy saada vieraalla koneella muokattua nopeasti hieman paremmaksi. Lisäksi se on helppokäyttöinen kokemattomallekin käsittelijälle.
Sormi sai Picknikissä lämmintä sävyä ja lisäkontrastia.
Jos aikaa on käytettävissä rahtustakaan enempää tai kuva vaatii järeämpää käsittelyä, turvautuisin ehdottomasti Pixlr-palveluun. Toimintoja on enemmän ja ohjelma vaatiikin käyttäjältä parempia teknisiä valmiuksia tai kokemusta kuvankäsittelystä. Toisaalta lopputuloskin on melko varmasti parempi. Tällä ohjelmalla onnistuu jopa syväys! Tai onnistuu, jos lassotyökalu sattuu toimimaan. Eilen ei sattunut tai sitten vika oli käyttäjässä.

Tauon jälkeen teimme Pixlr-palvelussa liukuväritaustan, jonka sitten lisäsimme Google Sites -palvelussa aiemmin luotujen kotisivujen taustalle. Selkeillä ohjeilla homma onnistui helpohkosti. Kurssin myötä on heräämässä vähän sellainen olo, että erilaisilla editoreilla voisi varovasti alkaa leikkiä vapaa-ajallakin. Mahdollisuuksia muokkailuun ja hyvännäköisten sivujen tekemiseen olisi vaikka kuinka, jos vain ottaisi tekniikan kunnolla haltuun. Ei tarvitsisi ehkä sittenkään tyytyä valmiina annettuihin "ihan hyviin" pohjiin, malleihin ja väreihin, vaan voisi omin käsin luoda blogin tai sivut, jotka olisivat just eivätkä melkein.

Itse luotujen testisivujen uuden taustavärin voi tarkistaa tästä. Sinisiä hetkiä!

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Käyttiskamaa - ja asiaa verkkosivueditorista

Menneellä viikolla käsittelimme verkkosivujen käytettävyyttä. Analyysi parin yhtiön, viraston ja ministeriön sivuista antoi hyvää osviittaa siitä, mitkä ominaisuudet aiheuttavat selaajalle harmaita hiuksia ja mille taas voi antaa kiitosta. Huomiota kannattaa kiinnittää linkkien, yhteystietojen ja otsikoiden sijoitteluun, taustan ja fontin väreihin, tekstin pituuteen ja kuvien tarkoituksenmukaisuuteen. Paljon on siis huomioitavaa, eikä ole helppoa verkkosivujenkaan tekeminen, sillä hyvin selkeät sivut ovat helposti myös hyvin tylsät. Tämä taas ei käy Internetissä, jossa surffailija voi helposti hakeutua houkuttelevampien sivujen ääreen. Opetus: sivuihin kannattaa panostaa. Tätä voi omalla kohdallaan pohtia myös tässä blogissa, josta voisi näillä ohjeilla yrittää tehdä luettavamman. Nyt täytyy ainakin vaihtaa kappaletta, ettei tule liian pitkää tekstirypästä.

Silmäilin Jakob Nielsenin artikkeli läpi. Nielsen oli jo 90-luvulla oikeassa siinä, etteivät ihmiset oikeastaan lue Internetissä. Samasta syystä netissä ei kannata julkaista pitkiä juttuja - reportaaseista puhumattakaan - , vaan ne kannattaa säästää lehteen, kuten lähes kaikki muukin syventävä aineisto. Jos tätä vertaisi ruokailuun, niin Internetissä halutaan pikaruokaa: lyhyttä, nopeaa ja yksinkertaista. Se median kolmen ruokalajin illallinen taustoineen ja muine lisukkeineen tarjoillaan sitten muualla, kuten vaikkapa lehdissä tai television ajankohtaisohjelmassa. Tulipa nyt pohdittua asiaa oppialan näkökulmastakin.

Viikon harjoituksissa kävimme läpi Google sites -verkkosivueditoria ja sen toimintoja. Palvelu ei ollut ennestään tuttu, joten siinä oli vähän opettelemista ja oppimista. Tässä linkki silloin tehtyihin sivuihin: https://sites.google.com/site/sosiaalinentestisivu/home/yhteystiedot.

Askartelimme luennolla kaikille jonkinlaiset verkkosivut, joilla tosin ei ollut mitään virallista tehtävää tai aihetta, kuten linkki jo paljastikin. Verkkosivueditoriin tutustuminen ei tuntunut kovin tärkeältä, koska omille kotisivuille ei juuri nyt ole akuuttia tarvetta. Tulevaisuutta ajatellen tähänkin palveluun tutustumisesta on kuitenkin hyötyä. Sitten kun koittaa päivä, jolloin herään jumalaisen hyvä, helposti toteutettava ja kaupallistettava innovaatio mielessäni, voin  verkkosivueditorilla kyhätä sille sivut nopeasti. Napunapunapu, tieto kulkemaan - ja sitten tehdään miljuunia! Sen jälkeen ei epäile yksikään, etteikö tietotekniikkaa kannattaisi opettaa humanisteillekin.

Ryhmätyönä tehtävän Museoloki-blogin taival alkaa toivottavasti vielä myöhemmin tämän vuorokauden puolella. Ensimmäiset tekstit on jo muotoiltu Google Docsilla, ja enää pitäisi vain viilata ja sitten julkaista.

torstai 27. tammikuuta 2011

Torstai toivoa täynnä

Tänään oli vuoro kurssin toisen harjoituskerran. Tutustuimme muun muassa verkkosyötteisiin, Google Readeriin ja Google Docs -palveluun. Liitimme syötteitä Google Readeriin ja tulipa sellainen nyt laitettua myös tuohon blogin sivupalkkiinkin.

Kokous- ja tapahtumasumplimisten johdosta tutuksi tullut Doodle-palvelu kuului niin ikään luennon ohjelmaan. Jaha, salin valkokankaalla näkyykin juuri nyt sumpli.com-niminen palvelu. Hienoa tämä online-aika, kun lisätietoa tulee tässä kirjoittaessa. Voisi itse asiassa siirtyä käyttämään sitä, jotta kaikki viestintä ei olisi yhden suuren hakukonejätin hallussa, vaikkei Doodle tainnutkaan liittyä siihen mitenkään. Tulipa tässä nyt vain mieleen. Palvelun loistavasta nimestä lisäplussaa.

Jotta päivitys vastaisi otsikkoa edes jotenkin, pistän lopuksi tietotekniikkataidot testiin ja linkitän tekstin lomaan Wikiperäistä tietoa. Siihen kun saimme kosketusta edellisellä luennolla maanantaina.

Toivorikasta torstaipäivänjatkoa sinulle, hyvä lukija.

torstai 20. tammikuuta 2011